Kesän aikana kävimme Norjassa mejäkokeissa. Tavoitteena oli saada Jukkikselle Norjan jäljestämisvalion arvo. Samalla Jukkiksesta tulisi myös Pohjoismaiden jäljestämisvalio. Mukaan päätettiin ottaa tietysti myös vanhukset Unna ja veljensä Gimli (Delichon Chubbycloud), jotka myös valmistuisivat sekä Norjan että Pohjoismaiden jäljestämisvalioiksi, mikäli onnistuisivat. Molemmat olivat tosin olleet eläkkeellä jäljestyshommista jo vuosien ajan.
Lapinvuokkoja Abiskossa
Reissu päätettiin toteuttaa juhannuksena. Sirri ehti valioitua Suomessa noin kuukautta ennen koetta, joten matkaan kohti Pohjois-Norjan Tromssan Bardua lähdettiin neljän koiran ja kahden ihmisen voimin. Menomatkalla ajettiin Ruotsin läpi Kiirunan ja Abiskon kautta, paluu toteutettiin Kilpisjärven kautta. Maisemat olivat hulppeita.
Koirilla oli kaksi koetta viikonlopun aikana. Maastot olivat karua tunturimaastoa, suota, tunturikoivikkoa. Alueelle oli juuri edellisenä päivänä laskettu lammaslaumoja kuljeskelemaan, joten niitä näkyi ja kuului siellä täällä. Sää suosi, lauantaina oli melkeinpä liiankin lämmintä jäljestyspuuhia ajatellen.
Lampaita Bardussa
Reissu oli mahtava. Keskiyön aurinko helotti täydeltä terältä, maisemat olivat mykistävän kauniit lumihuippuisine vuorineen, vesiputouksineen ja vuonoineen. Luonto antoi parastaan lintusten ja kukkien muodossa. Norjalaiset mejäharrastajat olivat mukavia. 3000,1 kilometrin ajo taittui helpommin kuin osasimme kuvitellakaan.
Matkassa oli vain yksi miinus. Yksikään koirista ei onnistunut kokeissa! Lauantain tulossaldo oli yksi kakkonen (Unnalle) ja kolme nollaa. Sunnuntain saldo samoin yksi kakkonen ja kolme nollaa, kakkonen tällä kerralla Jukkiselle. Alussa olevassa poseerauskuvassa nollakoiramme vasemmalta: Gimli, Sirri, Unna ja Jukkis.
Hetken asiaa pähkäiltyämme päätimme lähteä reissuun uudestaan elokuussa. Jälleen Pohjois-Norjaan, mutta tällä kertaa Senjan saarelle. Meillä ei ollut hajuakaan, miksi koirat Bardussa epäonnistuivat, joten ei muuta kuin kuonot pystyyn – tai maahan, kun mejästä puhutaan – ja rohkeasti kohti uusia pettymyksiä!
Lauantain onnistujat Jukkis, Briio ja Sirri.
Matkan suunnittelu ja valmistelut sujuivat jo rutiinilla. Briio (Delichon Drizzle) valmistui Suomen jäljestämisvalioksi heinäkuussa, joten auto järjesteltiin uudelleen ja Briiokin otettiin matkaan. Nyt meitä oli siis viisi koiraa ja kaksi ihmistä. Koska olimme menossa vielä edellistäkin reissua pohjoisemmaksi, päätimme ajaa mennen tullen Kilpisjärven kautta. Arvioimme, että kilometrejä kertyisi jonkin verran viime kertaista enemmän. Matkamittari näytti palattuamme 3048km.
Tällä kerralla reissu ei ollut turha. Lauantain kokeessa kauniissa poutasäässä ykköstuloksen jäljestivät Jukkis sekä porukan kokemattomimmat Briio ja Sirri. Näille kaikille siis Norjan jäljestämisvalion arvo, ja Jukkikselle lisäksi Pohjoismaiden jäljestämisvalion arvo. Olipa hyvä fiilis! Vanhukset eivät onnistuneet, Unna sai kakkosen ja Gimli nollan. Sunnuntaille peukutimme siis mamma-pappa-osastoa.
No, huoli oli turha, sunnuntaina Unna ja Gimli tekivät kostealla kelillä hienot jälkityöt kumpainenkin ja saivat ansaitut ykköstulokset. Jukkis ja Briio uusivat ykkösensä, sen sijaan Sirri epäonnistui kaatosateisessa tunturipajupusikossa ja sai nollan. Tänään siis Unnasta ja Gimlistä leivottiin sekä Norjan että Pohjoismaiden jäljestämisvaliot.
Kylläpä oli paluumatkalla tyytyväinen mieli, sekä ohjaajalla että omistajilla. Koirat toimivat taitojensa mukaan. Maastossa ei tällä kerralla nähty lampaita, mutta hirvenmetsästys oli alkanut juuri samana viikonloppuna. Lauantaina kuultiinkin kiväärinlaukaus, ja myöhemmin iltapäivällä joku paikallisista kokeessa olevista koirista pääsi oikeisiinkin töihin.
Yllä olevassa poseerauskuvassa vasemmalta Gimli, Jukkis, Unna, Sirri ja Briio.
Maisemaa Bardussa
Maisemaa Senjalla
