8.3.2021 Hienoja hiihtokelejä

Aurinkoiset hiihtokelit vain jatkuvat. Me olemme ottaneet tästä talvesta kaiken riemun irti ja olemme tehneet lähes jokaisen pientä vessalenkkiä pidemmän ulkoilun suksien. Koirat kulkevat valjakossa kuin vanhat tekijät. Asiassa on yksi miinuspuoli, jonka havaitsin viikko sitten, kun lähdinkin pellolle jalkaisin. Koirat ovat nyt tottuneet sen verran vauhdikkaampaan menoon, että ilman suksia olen niiden liikkumiseen nähden liian hidas. Vapaana juostessaan ne ajautuvat turhan kauas, ja saan jatkuvasti pillittää niitä odottamaan tai palaamaan. Ratkaisu? Sukset jalkaan niin pitkäksi aikaa, kun lunta vielä riittää! Mietitään asiaa uudelleen sitten, kun kevät lopullisesti koittaa.

Ja keväthän koittaa varmasti hyvin pian, sillä kesäkin alkaa jo muutaman viikon päästä. Sikäli mikäli vanhaan loruun on luottaminen: ”kuu kiurusta kesään”. Nimittäin ensimmäiset kiurut näin ja kuulin pellolla 28.2. Myös mm. kottaraisia ja töyhtöhyyppiä on saapunut odottelemaan lumien lopullista sulamista. Ehkäpä loruun pitäisi vaihtaa uudet lintulajit, ainakin täällä Etelä-Suomessa, sillä lorun toinenkaan säe ei oikein enää vastaa todellisuutta. Peippojahan jo talvehtiikin Suomessa (”puoli kuuta peipposesta…”).

5.2.2021 Kansallisrunoilijamme syntymäpäivä

Sattuipas päivitys Runebergin päivälle. Yhden tortun söin jo eilen ja toisen syön ehkä vielä tänään. Koirat ovat saaneet tyytyä muihin herkkuihin.

Luminen talvi on ollut tähän mennessä kerrassaan virkistävä. Me olemme harrastelleet hiihtämistä tai lumikenkäilyä joka päivä. Pääasiassa hiihtämistä. Pelloilla hanki kantaa koiraa ja suksea, ja koiraladuilla on ollut mahtavaa suihkia. Siellä tuntuu vallitsevan hyvä henki kaikkien menijöiden kesken. Tänään oikein hämmästyin, kun eräs herrasmies pahoitteli hiihtävänsä ”teidän” ladulla, kun oli siellä ilman koiraa. Vastasin, että ei se latu kyllä ”meidän” ole, vaan kaikki me sinne mahdumme oikein hyvin. Ihanan virkistävää kaikenlaisen laturaivo-otsikoinnin ohessa!


Talvi on loistavaa aikaa myös suolla retkeilyyn. Kävimme viime viikonloppuna hiihtoretkellä Petkelsuolla, ja uusi reissu on jo suunnitelmissa. Mukana oli Sirrin sisko Hali (D. Flying Eagle) isäntäväkineen. Makkarat, kaakaot ja naudankorvat maistuivat. Ja koirilla oli hauskaa, kuten kuvista näkyy. 🙂

6.1.2021 Vihdoinkin lunta

Hyvää uutta vuotta! Vuosi onkin alkanut valoisana ja raikkaana, kun vihdoinkin on saatu lunta. Ja onhan päiväkin jo pidentynyt monta minuuttia!

Olimme tänään loppiaisulkoilulla sukulaispoikien Briion (D. Drizzle) ja Ecin (D. Earthquake) kanssa. Päätimme kokeilla uutta aluetta Vihtijärven suunnalla, ja sehän paljastuikin mukavaksi. Reissuun matkoineen vierähti puolisen päivää. Kuvassa esiintyvät tyytyväiset koirat. Clint näyttää surulliselta eikä ihme, sillä vähän aikaisemmin se satutti itsensä juostuaan vauhdilla päin alamäessä törröttävää karahkaa. Itku pääsi ja jalka oli hetken kipeä. Onneksi ei käynyt pahemmin.

Kolme päivää sitten maastoilimme Rajamäellä Halin (D. Flying Eagle) ja isäntäväkensä kanssa. Eväät olivat mukana silloinkin, totta kai. Evästauolla heittelimme koirille namusia lumihankeen. Uskon, että jokainen murunen päätyi löydetyksi. 🙂

24.12.2020 Hyvää Joulua!

Toivotamme kaikille ystäville ja tuttaville, tutuille ja tuntemattomille leppoisaa Joulun aikaa ja runsaasti ilon aiheita tulevalle vuodelle!

6.12.2020 Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Hyvää itsenäisyyspäivää! Olimme tänään pitkällä metsälenkillä ja nautimme upeasta suomalaisesta luonnosta kera eväiden ja nuotiomakkaroiden.

Clint (kuvassa) haluaa lähettää lisäksi terveiset ja onnentoivotukset kaikille sisaruksilleen! Kolme vuotta tuli täyteen tasan viikko sitten, marraskuun 29. päivä. Minäkin yhdyn toivotuksiin: Onnea Taavi, Paavo, Miko, Will(e), Nuutti, Käpy, Nasu ja Clint!

8.11.2020 Delichon Cirrus ”Unna” 14.11.2006-29.9.2020

Lauman vanhin on poissa. Unna sairastui loppukesän aikana, ja kasvainsairaus vei lopulta voimat. Niin tuli luopumisen aika. Unna sai elää pitkän ja terveen elämän, mistä voin olla kiitollinen. Olen nyt totutellut arkeen ilman oikeaa kättäni, ja muu lauma ilman äitiä ja isoäitiä. Kuva on otettu kuluvan vuoden kesäkuussa, kun Unna oli vielä pirteä ja hyvässä kunnossa.

On meillä onneksi ollut iloisiakin tapahtumia syksyn aikana. Olemme viettäneet aikaa Väärän kämpällä luonnosta nauttien ja puolukoita ja suppilovahveroita poimien (ja syöden, jos koirilta kysytään). Syksy on ihan parasta aikaa ulkoilulle, joten olemme maastoilleet paljon täällä kotikulmillakin. Kävimme myös vierailulla ystäväni ja hänen laumansa luona, siitä todisteena valokuva alla. Tiedossa oli jäljestämistä harjoitusten muodossa koirille, ja meille kaikille paljon ulkoilua. Porukan nuorin, vasta 12-viikkoinen Kuju (Breeze Yosemite Tracker) , sai myös harjoitusjälkensä ja tuntuikin hoksaavan jutun juonen. Kujun isoveli Saukki (Breeze Xaukki Maybe Tracker) istuu kuvassa totisena, kuten oikeastaan kaikki muutkin aikuiset koirat. Yritä siinä nyt sitten keskittyä poseeraamiseen ja näyttää iloiselta, kun vilkas pentu vilistää vuoroin kenenkin kimpussa. 🙂

24.9.2020 Taitavia sukulaisia

Yllä oleva kuva esittelee alkusyksyn tunnelmavalaistusta viimeisellä kesälomaviikollamme syyskuun alussa. Auringonlaskun värjäämä taivas on usein häkellyttävän kaunis punaisen, violetin, oranssin ja keltaisen sävyineen. Tällä kerralla taivas ei loistanut räiskyvällä värikkyydellään, vaan tunnelma oli ennemminkin seesteinen ja pysähtynyt. Luonto oli hiljaa, ja Clint jäi hetkeksi laiturille ihailemaan maisemaa. Nyt olemme jo palanneet arkeen, mutta kuvia on kiva katsella ja palauttaa hienoja hetkiä mieleen.

Oman laumani osalta harrastuskausi on tältä vuodelta päättynyt. Vaikka kausi oli lyhyt, saimme mukavia tuloksia aikaiseksi. Ja mikä parasta, Clint sai suoritettua mejän avoimen luokan läpi ja jatkaa näin ollen seuraavalla kaudella voittajaluokassa. Yksi harjoitus on jo tehty ensi kesää ajatellen. Joko Clintillä oli treeneissä aloittelijan tuuria, tai sitten luokkavaihto ei aiheuta sille sen suurempia ongelmia. Ensi vuonna se nähdään.

Sukulaiset ovat tänä vuonna olleet meitä ahkerampia! Miko (Delichon Goldcrest) kävi elo-syyskuussa neljässä mejäkokeessa ja jatkoi hienoa työtä, jonka viime vuonna aloitti. Tuloksina 46p, 36p, 35p, ja 45p. Miko oli myös ainoa, joka edusti meitä piirimestaruustasolla tänä vuonna. Miko jäljesti kilpailussa neljänneksi kovien konkareiden joukossa! Upea suoritus nuorelta koiralta! Miko oli lisäksi niin ahkera, että kävi kahteen otteeseen näyttelykehässä pyörähtämässä, Lahdessa ja Hyvinkäällä, tuloksena molemmista EH/2.

Toinen sukulaispoika Eci (Delichon Earthquake), joka käy nyt mejäkokeissa Kennelliiton sääntöpoikkeuksen turvin (koska korona), jäljesti syyskuun puolivälissä Elimäellä kolmannen voittajaluokan ykkösensä 40 pisteellä. Ecillä on nyt siis jäljestämisvalion arvoon vaadittavat koetulokset kasassa! Valitettavasti näyttelytulos uupuu, joten valionarvo jää haaveeksi. Onnea valevaliolle kuitenkin!

Yllä olevassa kuvassa poseeraa maailmanmatkaaja-Will(e) (Delichon Goldfinch), joka lähetti terveiset Englannin eteläisimmästä kärjestä, Lizard Pointista. Hyvin näyttää reissu sujuvan, ja kielikin on jo omaksuttu, kuten lyhentyneestä nimestä voi päätellä. Kuvan on ottanut emäntä hihnan toisessa päässä.

Katsokaapas tuota alla olevaa kuvaa. Missä sateenkaaren päässä oleva aarre on? Väärän kämpän (siis minun) savupiipussa!!

24.8.2020 Loppukesän loma

Olemme kesälomalla! Kolme viikkoa ulkoilua ja luonnossa liikkumista. Ehkä vähän marjojen ja sienten poimintaa, ja koirille jäljestyspuuhia.

Kuten oheisesta kuvasta näkyy, Jukkis sisaruksineen vietti heinäkuussa syntymäpäiviä. Mittarissa on täydet kymmenen vuotta. Ruuti ja Jukkis saivat onnittelut oikein Helsingin Sanomien sivuilla. Ja kyllä, nuo päivänkakkarat ovat oikeasti Ruutin kuonon päällä, niitä ei ole tehty kuvankäsittelyllä. Onnittelut pyöreistä koko pentueelle!

Olemme saaneet tänä kesänä joukkoomme maailmanmatkaajan! Kyllähän useampikin sukulaiskoira on piipahtanut naapurimaissa ja Baltiassa, jopa Valko-Venäjällä, mutta nuo reissut ovat pientä verrattuna siihen minkälaiseen seikkailuun Clintin veli Wille (Delichon Goldfinch) on ryhtynyt. Wille emäntineen nimittäin päätti jättää kotimaan taakseen ja lähteä matkailuautolla kohti Englantia. Huikeaa! Wille on tutustunut kesän aikana useisiin Euroopan maihin ja on jo päässyt perille Cornwalliin. Willen emännän ottamassa kuvassa Wille poseeraa auton ratissa. Hienosti näyttää sujuvan. Hyvää matkaa!

Olemme osallistuneet pitkästä aikaa MEJÄ-kokeisiin. Elokuun alun Munteen kokeeseen osallistuivat Sirri, Keke (D. Forest Ranger) ja Eci (D. Earthquake). Koko porukka oli parasta ykkösluokkaa. Sirri sai 46 pistettä ja Keke ja Eci kumpainenkin 41 pistettä. Eci käy nyt kisaamassa koronan mahdollistamalla poikkeusluvalla, sillä Ecillä ei ole voittajaluokkaan oikeuttavaa näyttelytulosta. Nyt on tahkottava, kun siihen on kerran annettu lupa!

Clint jatkoi uraansa elokuun puolivälissä Ruokolahdella. Voi poikaa! Sillä oli nyt enemmän intoa kuin taitoa! Sen seurauksena tulikin palkintosijan pudottava virhe, tuloksena Avo2 32p. Clintin työskentelyssä oli myös paljon hyvää, joka antoi odottaa parempaa onnistumista seuraavalla kerralla. Seuraava kerta tulikin nopeasti. Menneenä viikonloppuna olimme Haminan kokeessa, jossa Clint onnistui mainiosti saaden avoimen luokan ykköstuloksen 41 pisteellä. Ensi vuonna sitten voittajaluokkaan. Haminan kokeessa olivat mukana myös Keke (D. Forest Ranger) sekä Eci (D. Earthquake). Kumpikin teki puhtaan hukattoman jäljen, mutta runsaat tarkistelut muilla metsän hajuilla pudottivat pisteitä. Kekelle Voi2 36p. ja Ecille Voi1 40p. Hyvä hyvä pojat jälleen!

2.7.2020 Superfoodia

Kesäkuu lipsahti niin vauhdilla, että jäi päivityskin tekemättä. Voikukkapellot ovat jo lakastuneet, helteet vaihtuneet sateisiin ja päiväkin on jo ruvennut lyhentymään. Clint esittelee kuvassa superfoodia ja omasta mielestään mitä parhainta herkkua! Voikukan kukkia kun syö Clintin tapaan, saa tulokseksi ainakin – voikukkakakkaa!

Me vietimme helteisen kesälomaviikon Väärän kämpällä kesäkuun puolivälissä. Järvivesi oli lämmin ja ilma kuuma. Koirien puuhastelu koostui lähinnä pihassa oleilusta ja tietysti uimisesta. Välillä veteen porhallettiin kilpaa. Lämmin sää houkutteli liikkeelle myös pihassa vakituisesti asuvia eläimiä, kuten hyönteisiä, matelijoita, sammakkoeläimiä ja nisäkkäitä, mm lepakoita. Rantakäärmeet olivat omineet itselleen koirien uintikuvassa näkyvän laiturin. No, kyllä ne päästivät meidätkin laiturille halutessamme, mutta parhaimmillaan niitä köllötteli esillä kerrallaan kolme komeaa yksilöä. Kuvassa niistä yksi. Alimmassa kuvassa keskellä päivää näyttäytynyt lepakko, jota viiksisiipaksi epäilen. Pohjanlepakoihin tuolla kyllä tavallisimmin törmää.

Nyt kesäkuussa alkoivat koiraharrastuksetkin vähitellen virkoamaan, tietyin rajoituksin ja ehdoin. Me osallistuimme kahteen mejäkokeeseen. Ensimmäinen koe oli Virolahdella, jossa kilpaili Sirri sekä sukulaisista Keke (D. Forest Ranger) ja Eci (D. Earthquake). Sirrille komea kauden avaus 47 pisteellä. Keke sai myös ykkösen 41 pisteellä. Ecille tuli keskeytys erinäisten haasteiden johdosta, jotka eivät kaikki olleet koirasta itsestään riipuvaisia.

Kesäkuun lopussa oli koe Luumäen Munteella. Nyt oli Clintin vuoro koettaa taitojaan. Viimeisten harjoitusten perusteella odotukset eivät olleet kovin korkealla, mutta Clint otti ja näytti osaamisensa. Tuloksena Avo1 44p. Eci (D. Earthquake) päätti pistää vielä paremmaksi ja suoriutui avoimessa luokassa 46 pisteen arvoisesti. Kekelle (D. Forest Ranger) sattui arvonnassa astetta haastavampi maasto, mutta silti Voi2 33p. Hienoa pojat!

21.5.2020 Kesä kolkuttelee jo ovella

Täällä eteläisessä Suomessa on jo varsin kesäistä. Kylmää on ollut viime päivinä, mutta esimerkiksi tänään on todella lämmin sää. Puissa on jo melko isot lehdet ja ruoho kasvaa. Pariin kertaan toukokuun aikana olemme käyneet koirien kanssa Väärän kämpällä Etelä-Savossa. Siellä ei vielä puut viherrä, mutta lintuja on saapunut sankoin joukoin. Paikalla ovat jo kirjosiepot, uunilinnut, leppälinnut, rastaat ja monet kahlaajat. Käki kukkuu, sepelkyyhky huhuilee ja västäräkki sekä telkkä hautovat. Valkoselkätikalla on jo parin viikon ikäiset poikaset koivunpökkelön kolossa! Tikanpojat saivat renkaat jalkoihinsa. Alla olevassa kuvassa toinen pesueen pojista sekä tyttö.

Alla olevassa poseerauskuvassa ovat tämän päivän retkemme osallistujat. Mukana olivat jälleen sukulaispojat Gimli (Delichon Chubbycloud), Briio (Delichon Drizzle) ja Eci (Delichon Earthquake) emäntineen. Heidän laumaansa kuuluu myös Esko, joka liittyi seuraamme tällä kertaa. Ja totta kai Esko esiintyy myös kuvassa.

Viralliset koiraharrastukset ovat edelleen tauolla. Ei mejää, ei näyttelyitä. Tässä vaiheessa kevättä olisimme normaalisti osallistuneet jo pariinkin jäljestämiskokeeseen, ja tänä vuonna oli suunnitelmissa jokunen näyttelykäyntikin Clintin kanssa. Koirien kanssa voi onneksi puuhailla paljon kaikkea muutakin kuin noita virallisia suoritteita, joten aika ei tule pitkäksi, ei ainakaan meillä. Briiokin on kehitellyt itselleen korvaavan harrastuksen, jota esittelee tuossa alla olevassa kuvassa. Yhteistyö Eskon kanssa sujuu mainiosti.