Muistattekohan vielä, kun joskus aiemmin laittelin kuvia suonsilmässä kylpevistä virtahevoistani? No, kyseessä taitaa olla pahimmanlaatuinen sukuvika. Saimme nimittäin syysterveiset Clintin veljeltä Paavolta (D. Grasshopper), joka on kunnostautunut rypemisessä ansaiten tittelin ”suomursujen erityisvalio”. Alla oleva kuva todisteena…
Kuva: Minna Putila
Lämmin syksy onkin mahdollistanut rypemisen mitä parhaimmin. Puitteet ovat olleet mainiot toki muihinkin aktiviteetteihin. Olemme tehneet eväsretkiä ahkerasti ja nauttineet metsissä samoilusta. Pidimme pitkän viikonlopun vapaata ja kävimme Väärän kämpällä ulkoilemassa, jäljestämässä ja puhdistamassa linnunpöntöt. Asukkaita oli ollut lähes jokaisessa pöntössä, mukana myös vähän harvinaisempia lajeja, kuten puukiipijä. Harjoittelimme kauden viimeiset jäljet ja saimmekin kunnon häiriötreenin, sillä hirvikoira kävi juoksemassa maastot läpi juuri ennen kuin pääsimme Clintin, Allin ja Sirrin kanssa paikalle. Alakuvassa Alli esittelee löytämäänsä sorkkaa, joka hetken päästä tuli haudatuksi. 🙂
Syksyllä koimme toisen menetyksen tälle vuodelle. Ruuti (D. Dripdrop) oli aika päästää lähtemään 14 vuoden ja 3 kuukauden iässä. Ruuti oli Jukkiksen sisko ja kuului kiinteästi porukkaamme, vaikka asuikin eri osoitteessa. Ruuti oli aina iloinen ja hyväntuulinen, loppuun saakka. Voi, miten samanlaisia sisarukset olivatkaan! Yllä oleva kuva on emäntänsä ottama Ruutin viimeisinä elinpäivinä. Suloinen pieni koira.
Syksyyn on mahtunut toki paljon iloakin. Säät ovat olleet mitä parhaat pitkien metsäretkien tekemiseen. Lintujen syysmuuttoa on ollut hyvä seurata ohessa. Osalle vakituisista ulkoilupelloistamme on viljelty auringonkukkaa. Syksyiset auringonkukkapellot ovat houkutelleet jättimäisiä parvia pikkulintuja, mm. tiklejä, järripeippoja, peippoja, viherpeippoja ja pikkuvarpusia, sekä hyvien ruoka-apajien äärelle myös petolintuja kuten sinisuohaukkoja ja varpushaukkoja. Metsät sen sijaan tarjoavat antimia meille ihmisillekin. Sekä syötäviä että muuten vain ihailtavia sieniä on nyt paljon. Alakuvan kuusenkantokääpä ei houkuttele keräämään, mutta on kaunis, kuin osa satumetsää. Yläkuvassa Clint, Sirri ja Alli poseeraavat ulkoilun lomassa.
Kauden viimeisiä tuloksia on vielä raportoimatta. Meillä oli tänä vuonna edustus MEJÄn suomenmestaruuskokeessa, kun Miko (D. Goldcrest) voitti Salpausselän kennelpiirin piirimestaruuden 46 pisteellä ja pääsi mukaan SM-karsintakokeeseen. Karsinnassa Mikon työskentelyä häiritsivät muut metsän hajut, joten finaalipaikka ei tällä kerralla irronnut. Kun lisäksi makauksien merkkaus oli suurpiirteistä, tulos jäi hukattomaan kakkoseen 37 pisteellä. Hieno tulos kovassa seurassa kuitenkin!
Mejään osallistuivat syyskuun lopulla myös nuorison edustajat Liti (D. Hedgehog) ja Alli. Liti korkkasi voittajaluokan hienolla kakkostuloksella ja 36 pisteellä. Liti selvitti jäljen ilman hukkia, mutta ajanylitys pudotti palkintosijan. Allille hyvä onnistuminen 45 pisteellä. Myös Clint jäljesti syksyisessä metsässä, mutta VAHI-kokeen merkeissä. Kävimme nappaamassa toisen VAHI1-tuloksen riistarikkaassa maastossa Ruotsinpyhtäällä. Alakuvassa Alli rentoutuu sammalpatjalla kuin tyytyväisenä kesän tuloksiin. 🙂
Kesä on ollut täynnä kaikenlaista tapahtumaa ja tekemistä. Me vietimme kolme viikkoa Väärän kämpällä retkeillen, jäljestäen, treenaten, uiden, lukien, kaikenlaista puuhaten ja ihan vain kesästä nauttien. Kävimme Linnansaaren ja Petkeljärven kansallispuistoissa päiväretkillä. Linnansaari on nimensä mukaisesti saari saimaannorpan kotivesillä. Norppia emme onnistuneet kuitenkaan näkemään. Petkeljärvi on pieni kansallispuisto Ilomantsissa lähellä itärajaa. Alueella on nähtävissä kauniin harjumaaston ja järvimaisemien lisäksi sotahistoriaa kunnostetun korsun ja juoksuhautojen muodossa. Yllä oleva kuva on napattu evästauolla. Tokihan me myös soutelimme omalla pikku järvellämme ja ihailimme korentoja sekä joutsenpariskuntaa, jolla oli sulkasato meneillään. Vedessä lipui virran mukana isoja valkoisia sulkia kuin pieniä laivoja konsanaan. Clint ihastui soutamiseen jälleen niin, että istui veneessä tuntitolkulla katselemassa järvelle ja odottamassa lähtöä.
Kesäterveisiä on tullut useilta sukulaiskoirilta. Monet ovat retkeilleet, mökkeilleet ja matkailleet. Kaikki ovat toteuttaneet tärkeää tehtäväänsä perheenjäseninä ja harrastuskavereina. Osa pitää huolta isommastakin joukosta ihmisiä, kuten Putte (D. Hawthorn) erityislasten ja -nuorten hoitajana ja Wille (D. Goldfinch) vanhusten kaverina.
Myös virallisella harrastusrintamalla on tapahtunut paljon. Alli aloitti MEJÄssä voittajaluokan. Ensimmäinen koitos päättyi nollatulokseen, mutta heti seuraavissa kokeissa saatiin kolme ykköstä peräjälkeen pisteillä 44, 43 ja 43. Näin ollen Allista leivottiin Suomen jäljestämisvalio. Tämän jälkeen Alli starttasi vielä kerran saaden jälleen ykkösen, 40 pisteellä. Valiokuvaa varten emme näköjään yhtään kaunistautuneet! Alli on juuri uinut ja pyörinyt pusikoissa. Ruusuke sentään on puhdas ja siisti.
Allin velipojat ovat ahkeroineet myös. Liti (D. Hedgehog) aloitti MEJÄn avoimen luokan uudestaan parin vuoden tauon jälkeen. Litin työskentely on ollut vakuuttavaa. Kahdesta ensimmäisestä kokeesta tuli hyvä kakkostulos 36 pisteellä, ja kahdesta seuraavasta huikean hienot ykköset: 48 ja 49 pistettä! Näin ollen Liti siirtyy seuraavaksi voittajaluokkaan. Hoki (D. Hackberry) on osallistunut viiteen kokeeseen ja käynyt läpi kaikki palkintosijat. Nuorelle jäljestäjälle on tullut vastaan uusia tilanteita, joiden ratkaisu ei tarmokkaasta yrittämisestä huolimatta onnistunut ilman apua. Yllätyksiä kohtaamatta Hoki pystyy kyllä kovaan suoritukseen. Kauden paras tulos onkin täydet 50 pistettä, jonka se jäljesti Haminassa heinäkuun lopussa. Hurjaa, onnittelut! Muut tulokset Voi2 34p, Voi1 42p, Voi3 24p ja Voi1 45p.
Clintin kanssa me kokeilimme heinäkuun lopussa uutta lajia, VAHI-koetta, joka on vahingoittuneen hirvieläimen jäljestämiskoe. Sääntömuutoksen myötä sain oikeuden toimia koiranohjaajana kokeessa. Aikaisemmin tämä ei ole ollut mahdollista. Kokemus oli mahtava! Me Clintin kanssa luotamme jo toisiimme ja osaamme hoitaa omat tonttimme jäljestystehtävässä. Kun suurempia yllätyksiä ei tullut vastaan, selvisimme 1,6 kilometrin pituisesta jäljestyksestä hyvin arvosteluin. Tuloksena siis VAHI1 eli hyväksytty suoritus. Aiomme osallistua uudestaankin, oli se vain niin kivaa! Alakuvassa olemme juuri tulleet kaadolle ja esittelemme löytämiämme aarteita: sorkkaa ja kapuloita. Clint oli mukana myös yhdessä MEJÄ kokeessa, siitä tulokseksi Voi1 ja 40 pistettä.
Clintin veli Miko (D. Goldcrest) on kevään ahkeran jäljestämisen jälkeen ottanut vähän kevyemmin. Miko starttasi yhdessä kokeessa saaden ykköstuloksen 40 pisteellä. Nyt elokuussa saimmekin sitten viestiä ulkomailta. Miko osallistui jäljestämiskokeisiin Norjassa ja Ruotsissa, ja ai ai, kyllä kasvattajaa nyt hemmotellaan. Kaikkien kesän hienojen tulosten lisäksi Miko otti ja nappasi sekä Norjan että Ruotsin jäljestämisvalion arvot! Vielä kerran onnea!
Otsikossa pitäisi oikeastaan lukea, että yksi parhaista on poissa. Jukkis oli hieno koira, aina tyytyväinen, hyväntuulinen ja onnellinen. Se kuului harrastuskoirieni ylivoimaiseen kärkikolmikkoon. Jukkis sairastui vakavaan munuaisten vajaatoimintaan äkillisesti, ja vointi huononi muutamassa päivässä. Silti vielä viimeisenäkin aamuna, kun jouduin kantamaan sen pihalta kotiin voimien hiivuttua, se näytti hymyilevän ja heilutti minulle häntää kuin sanoen: kaikki ok!
Kuvat on otettu viime kesän lopulla, elokuun viimeisinä päivinä. Jukkis oli 1,5 kuukautta aikaisemmin täyttänyt 13 vuotta. Olimme koko lauman kanssa käymässä pienellä kaksiosaisella lammella ja sitä reunustavalla suolla. Paikka on kaunis ympäröivine kallioineen. Lammella pesii kesäisin kaakkuripariskunta, niin tänäkin vuonna.
Kuvassa poseeraa Hoki, D. Hackberry, joka saavutti Suomen muotovalion arvon viime sunnuntaina Nurmijärven koiranäyttelyssä. Hoki oli paras uros ja myös rotunsa paras. Upeaa, kasvattaja onnittelee!! Hoki on kaikkien aikojen viides Delichon-muotovalio.
Hoki on edustanut näyttelyissä myös kahdesti aiemmin tänä keväänä. Kotkassa huhtikuun lopussa Hoki oli erittäin hyvä ja vappuna Lahdessa erinomainen. Molemmat tulokset tulivat luokkavoiton kera. Näyttelyissä on pyörähtänyt myös Alli, joka sai Kotkasta erinomaisen SA:lla, ja oli lopulta narttujen neljänneksi paras. Lahden vappunäyttelystä tuli eh luokkavoitolla. Samaisissa kinkereissä esiintyi myös Clint saaden erittäin hyvän ja erinomaisen.
Tuomen kukkien tuoksu merkitsee kevättä ja samalla mejä-kokeiden alkua talvitauon jälkeen. Kolmeen kertaan ovat jo ahkeroineet veljekset Miko (D. Goldcrest) sekä Clint. Mikon yli kahden vuoden ykkösputki katkesi kauden ensimmäisessä kokeessa, josta Miko sai elämänsä ensimmäisen kolmostuloksen 22 pisteellä. Kahdessa seuraavassa kokeessa Iitissä ja Luumäellä Miko teki korjausliikkeen ja palasi tasolleen. Tuloksina hienot ykköset 46 ja 44 pisteellä. Velipoika Clint on sen sijaan kohdannut vaikeuksia alkukaudella. Kaikista kolmesta kokeesta on tullut kakkostulos ja pisteet 37, 37 ja 32. Nuorimies Hoki (D. Hackberry) osallistui Luumäen kokeeseen toukokuun alussa suorittaen vahvasti 43 pisteen edestä.
Kuva: Päivi Lukkari
Alakuvassa me hymyilemme yhdessä Allin kanssa viime vuoden elokuussa Luumäen mejäkokeessa. Alli on juuri starttaamassa toista kertaa avoimessa luokassa. Tänä kesänä olisi tarkoitus korkata voittajaluokka. Jännittävää! Kohta pääsemme pitämään pätkän lomaa ja harjoittelemaan vaadittavia kuvioita. Kesä onkin vyörynyt päälle vauhdikkaasti pitkän keikkuvan kevään jälkeen. Kuistillani asustava mustarastasrouva hautoo jo toista poikuettaan, ja juuri tänään ihailimme koirien kanssa sinisorsaemon untuvikkoja. Pienille linnunpoikasille riittää ruokaa, ainakin hyttysten muodossa!
Hei pitkästä aikaa! Talvi on ollut luminen ja kaunis. Me olemme viettäneet hiljaiseloa Sirrin kanssa lepäillen. Sirri sairastui rutiinileikkauksen seurauksena, ja sairasloma on ollut pitkä. Menneen viikon vietimme kuitenkin Väärän kämpällä eräillen ja talvilomalla rentoutuen. Jukkis-pappa ja Sirri-potilas ulkoilivat pihapiirissä ja nautiskelivat lämpimässä kämpässä, kun me muut teimme lumikenkälenkkejä lähimaastoissa. Pakkohan se oli myös ottaa perinteiset leikkimiskuvat jäällä. On se kumma, miten jäinen järvi saa koirat innostumaan! Riekkumisesta sattuu joskus saamaan valokuviin kovin kummallisiakin asentoja, kuten alemmasta kuvasta näkyy.
Kevät etenee, ja kohtahan se koekausikin jo kolkuttelee ovella. On aika ruveta kaivamaan valjaita, veripulloja ja sieniä esiin. Pari näyttelykeikkaa on toistaiseksi jäänyt raportoimatta. Alli ja veljensä Hoki (D. Hackberry) osallistuivat kahteen näyttelyyn talven aikana. Joulukuussa Tampereella noin 80 muun cockerin joukossa paukkupakkasessa kumpainenkin sai erinomaisen ja tuli luokassaan toiseksi. Maaliskuun alussa Kouvolassa Hoki oli erittäin hyvä ja Alli erinomainen SA:n ja luokkavoiton kera.
Uusia terveystuloksiakin on saatu. Liti (D. Hedgehog) tutkitutti selkänsä tammikuussa. IDD-tulos oli 3 (5 kalkkeutumaa), mutta muilta osin selkä oli priima. Kiitos Liti!
Tällä kertaa saimme nauttia valkeasta joulusta ja talvisesta uudesta vuodesta. Kova pakkanen uuden vuoden aattona takasi itselleni makoisat unet, sillä rakettien ammuskelu asuintalomme viereisellä kentällä jäi hyvin vähäiseksi. Aiempina vuosina jatkuvaa pauketta ja rytinää on jatkunut pitkälle aamuyön tunneille saakka, joten yö on tyypillisesti mennyt valvoessa. Nyt hiljaisuus koitti pian puolen yön jälkeen. Koirat eivät onneksi ilotulitteista välitä.
Jouluna ulkoilimme Teijon kansallispuistossa. Myös alkuvuoden pyhinä olemme retkeilleet, pääasiassa lähimaastoissa. Paukkupakkasilla leikimme hobitteja, kuten Sirri alakuvassa havainnollistaa. Hassun näköistä, mutta kylmällä on syytä varustautua, mikäli haluaa metsään mennä. Isot lihakset, mahanalusta ja tassut lämpimiksi, niin hyvin pärjää!
Syksyn aikana olemme saaneet terveystutkimukset ajan tasalle. Alli ja veljensä Hoki (D. Hackberry) kävivät selkäröntgenkuvissa heti kaksivuotissyntymäpäivän jälkeen. Alli sai tutkimuksesta puhtaat paperit (IDD0, SP0). Hokilta löytyi selkärangasta 4 kalkkeutumaa, joten tulokseksi IDD2. Muilta osin selässä ei huomauttamista. Alla näytteeksi yksi Allin selkärankakuvista.
Allilta puuttui toistaiseksi myös silmätutkimuslausunto, vaan ei puutu enää. Kävimme silmäpeilauksessa muutama päivä sitten. Terveen paperit tulivat sieltäkin, joten tyytyväinen täytyy olla. Näin ollen voinkin ruveta katselemaan cockeripoikia sillä silmällä, josko löytyisi sopiva isäehdokas Allin tuleville lapsosille. Toki olen herroja vilkuillut jo pidemmän aikaa, eikä asialla vieläkään kiire ole. Jos kaikki menee hyvin, joskus noin parin vuoden kuluttua voisi ehkä olla sopiva ajankohta pentusille.
Yläkuvassa näyttäytyy Jukkis-pappa uuden luukkinsa kanssa. Papan näköaisti on heikentynyt aika lailla. Onhan Jukkiksella ikääkin kohta 13,5 vuotta. Koska maastossa liikkuminen on sille tärkeää, olemme ulkoilleet ihan normaalisti kaikesta huolimatta. No niinhän siinä kävi, että Jukkis sai haavan silmäänsä ja silmä oli kovin kipeä. Haavaa on nyt hoidettu ja se on paranemassa ihan hyvin, mutta uusien ehkäisemiseksi päätin ostaa papalle suojalasit. Nyt harjoittelemme niiden käyttöä. Katsotaan, vieläkö vanhus oppii uutta!
Syntymäpäiviä vietetään meillä perinteisesti tässä vuoden loppupuoliskolla. Lokakuussa Nasun pennut täyttivät 2 vuotta. Viikon päästä Sirrin kahdeksikko puolestaan viettää 6-vuotissynttäreitään. Onnea Putelle, Litille, Hokille, Allille, Willelle, Paavolle, Taaville, Nuutille, Mikolle, Käpylle, Nasulle ja Clintille!
Syksyn pimenevinä iltoina on mukava muistella kesän tapahtumia. Koiraharrastelut hiljenevät talven lähestyessä, joten viikonlopuille jää enemmän aikaa retkeilyyn ja muuhun fiilistelyyn koirien kanssa. Edellisen päivityksen jälkeen on kuitenkin vielä tapahtunut koe- ja näyttelyrintamalla. Ennen kaikkea, meillä on nyt uusi jäljestämisvalio! Hoki (D. Hackberry) onnistui tekemään ”mummit” ja lunasti itselleen Suomen jäljestämisvalion arvon viidellä kokeella. Viides koekäynti ja kolmas voittajaluokan ykköstulos tuli Luumäen kokeesta lokakuun alussa. Eikä edes rimaa hipoen, vaan hienolla tuloksella, 46 pisteellä. Upea nenä ja motivaatio sen käyttöön nuorella miehellä! Onnittelut!!
Luumäellä jäljestivät myös Keke (D. Forest Ranger), joka kokeneen varmuudella teki 45 pisteen tuloksen, sekä Clint, jolla oli epäonnea metsästysbeaglen jalanjäljillä kahden hukan verran. Clintin tulos 28 pistettä.
Näyttelyssä pyörähdettiin Clintin ja Allin kanssa Hämeenlinnassa lokakuun toisena viikonloppuna. Molemmat olivat erinomaisia kera hyvien arvosteluiden. Allille lisäksi luokkavoitto SA:lla.
Tänä kesänä me lomailimme Väärän kämpän lisäksi tunturissa. Vanhukset Jukkis ja Sirri jäivät hoitopaikkaan lepäilemään, sillä reissu olisi ollut niille liian raskas. Me Clintin ja Allin kanssa sekä kolmen ihmisystävämme kera lähdimme vaeltamaan käsivarren suurtuntureille. Maisemat olivat hulppeita, ja mieli lepäsi kropan joutuessa koville hyvällä tavalla. Arkinen stressi karisi harteilta jo ensimmäisenä vaelluspäivänä Haltin kivikkoisilla rinteillä. Ajoittain on kyllä hyvä päästä paikkaan, jossa päivän työläimmät päätökset liittyvät esimerkiksi siihen, mikä ruoka ja jälkkäri valitaan tälle päivälle niistä muutamasta vaihtoehdosta, jotka ylipäätään mukana ovat. Tai, mistä kohdin reitillä oleva joki on paras ylittää, mikä onkin toisinaan tärkeä suunnitella oikein, mikäli haluaa pysyä kuivana. Lohkareinen maasto kuritti koirien tassuja, joten tossut olivat käytössä joka päivä.
Kaikkein ylimmässä kuvassa olemme Clintin ja Allin kanssa Meekonvaaran (1017m) huipulla. Nousu oli kivikkoinen, mutta upea pahtoineen ja lampineen. Näimme kiirunoita, kivitaskuja ja piekanan. Huipulta laskeutuessa pääsimme ihailemaan mm. Suomen Niagaraksikin kutsuttua vesiputousta Pitsusköngästä lintuperspektiivistä. Toisessa kuvassa olemme Urtaslaaksossa lähestymässä legendaarista Urtashotellia. Clint saavutti kohteen ensimmäisenä, kuten kuvasta näkyy. Taustalla Urtaspahta. Laaksossa oli lampia, joiden reunamilla mm. sinirintoja ja keltavästäräkkejä. Tunturikihuja näkyi joka päivä, joten myyräkanta oli runsas. Tapasimme myös toisen myyristä pitävän otuksen, kärpän (alin kuva).
Kolmannessa kuvassa koirat ovat teltassa lepäilemässä. Clint on jo tottunut vaeltaja, mutta Alli oli ekakertalainen. Silti se oli karuissa telttaolosuhteissa kuin kotonaan. Erinomainen vaelluskoira sekin!
