Tuikku syntyi ensimmäiseen kasvattamaani pentueeseen keväällä 2001. Sen vanhemmat olivat Joy (Breeze Joy Joy) ja Hector (Breeze Air Mail), joista koko kasvatustyöni siis sai alkunsa. Tuikku muutti sijoituskoiraksi opiskelukaverilleni luovutusiässä. Emäntänsä mietti sopivaa nimeä pennulle pitkään ja hartaasti. Lähes valkoisella koiralla oli päälaella ruskea läntti, joten Pilkkua ja Täplää ynnä muuta oli mietinnässä. Jonkinlaisten aasinsiltojen kautta lopputulema oli sitten Tuikku.

Tuikku oli sievä narttu, joka oli väriltään tosiaan poikkeuksellisen valkoinen punavalkoinen, isänsä tapaan. Ruskeaa väriä löytyi vain pieni spotti päälaelta, pieni läntti hännän tyvestä ja korvan juuresta sekä muutama haiven korvanlehdestä. Luonteeltaan Tuikku oli helppo ja kiltti, ehkä vähän jopa blondi, ollen siten helppo asukas opiskelija-asuntoon sekä mutkaton matkakumppani viikonloppuisille bussi- ja junamatkoille.

Tuikku harrasti pääasiassa ulkoilua, sekä kaupunkimetsissä että maaseudun rauhassa. Tuikku oli myös mukana opiskelijaporukalla tehdyillä vaelluksilla pohjoisessa äitinsä, tätinsä sekä isosiskonsa tapaan.

Näyttelyssä Tuikku kävi pyörähtämässä kahteen kertaan, mutta muita virallisia lajeja Tuikku ei kokeillut. Taipumuskoekin jäi välistä, joten Tuikku on ainoa Delichon jalostuskoira, jolta tämä suoritus harmillisesti puuttuu.

Tuikku teki yhden pentueen, josta lähipiiriin jäi kolme tyttöä. Myystä tuli seuraava sijoituskoira, joka jatkoi sukua muutamaa vuotta myöhemmin. Siiristä tuli ensin lemmikki, mutta lopulta harrastuskoira, jonka agilityura jatkui varsin varttuneeseen ikään saakka. Siiri onkin toistaiseksi ainoa Delichon-sukuinen agilityvalio. Ruska puolestaan muutti äitinsä matkassa Satakuntaan viettämään ulkoilupainotteista kotikoiran elämää.

Tuikku sairastui vanhana kasvainsairauksiin, joiden vuoksi siitä jouduttiin luopumaan lähes 13 vuoden iässä.