Sirri syntyi Unnan kolmanteen pentueeseen, josta odotin itselleni mustavalkoista tai blue roan narttua kuin kuuta nousevaa. Ensimmäisenä syntyikin blue roan narttu ja olin tyytyväinen. Kun koko nelikko oli saavuttanut päivänvalon, tyttöjä oli kaksi, blue roan ja orange roan. Luovutusikään saakka punnitsin tyttösiä, niiden hyviä ja huonoja puolia, ja kuinka ollakaan, kotiin jäi se oranssi. Sininen pentu meni ystävälle sijoitukseen, joten ei kauaksi sekään.

Sirrin siskolla oli lintuaiheinen nimi olemassa jo ennen kuin oli tiedossa, kumpi tytöistä sijoittuu kumpaan kotiin. Ajattelin, että Halin sisko voisi hyvinkin olla myös jokin lintu, joten niin Sirristä tuli sirri.

Sirri näytti pikkupentuna herttaiseltä ja kiltiltä, mutta oli silloin jo, ah, niin itsepäinen ja voimakastahtoinen. Siitä kasvoi energinen nuori neito, joka huomaa kaiken, haluaa osallistua joka asiaan ja olla huomion keskipisteenä. Kiltti Sirri on, ja koulutuksen suhteen se on aina ollut nöyrä ja nopea oppimaan. Rentoutuakin Sirri osaa. Kun mitään tärkeää ei tapahdu, kierrokset ovat nollissa. Mutta sitten kun moottori käynnistyy, se kiihtyy nollasta sataan alta sekunnin – ja sen kuulevat kyllä kaikki. Nykyään Sirri on kuuliainen ja mitä parhaiten asettunut laumaamme, toimii hyvin siinä missä muutkin. Känkkäränkkä tosin tulee kylään vieläkin joskus…

Sirrin vahvuutena on aina ollut käsittämätön keskittymiskyky. Ei uskoisi, kun pääsee todistamaan sen kiihtyvyyttä ja kierroksia, jotka se voi saavuttaa. Töitä tehdessään se keskittyy maltilla vain ja ainoastaan tehtäväänsä, ja jaksaa keskittyä yhtäjaksoisesti pitkään. Tähän kun yhdistää erittäin tarkan nenän ja luontaisen taidon nenän käyttöön, niin mejäharrastajana en voi olla kuin tyytyväinen.

Mejäura on Sirrillä hyvässä vauhdissa. Alkutaival oli lupaava, ja hyvin ura näyttää myös jatkuvan. Jäljestämisvalion arvon Sirri saavutti viidellä kokeella tehden vahvat suoritukset jokaisella kerralla. Kilpailemassa olemme käyneet myös naapurimaissa, valionarvojen veroisesti. Erinomaisena nenäkoirana Sirri on päässyt kokeilemaan myös nose workin alkeita, ja onkin osoittautunut myös siinä luontaiseksi lahjakkuudeksi. Valitettavasti ohjaajan innostus ei riittänyt alkua pidemmälle tässä lajissa.

Taipumuskokeen Sirri suoritti helposti teini-iässä kertayrittämällä. Uiminen ja muu tarvittava oli hallinnassa jo nuorena. Petotestiin osallistuttiin Sirrin ollessa neljävuotias. Sirri toimi yllättävän rohkeasti ja järkevästi sekä karhulla että sudella.

Sirrin näyttelyharrastus oli hyvin pienimuotoista. Ensimmäiset kolme näyttelyään Sirri kiersi yhden viikonlopun aikana Liettuassa saavuttaen siellä valionarvon. Sen jälkeen olemme käyneet muutamassa kotimaisessa näyttelyssä. Suomen muotovalion arvon hommasimme takaportin kautta käymällä näyttelyreissulla Virossa, jossa hapsukarvojen puuttuminen mahan alta ei haitannut, vaan tarvittava tulos saatiin. Näin ollen yksi kotimaan serti riitti Suomen muotovalion arvonimeen. Sirrin karvoitus ei lähes koskaan ole näyttelytasoa, sillä ensimmäisen juoksun jälkeen kadonnut maha- ja polvikarvoitus ei ole palannut takaisin. Turkki on kylläkin mitä helpoin jokapäiväisessä elämässä. Laadultaan turkki on erittäin helppohoitoinen, ja niukkojen hapsujen vuoksi siihen eivät kunnolla takerru edes takiaiset.

Sirrin suhteen minulla oli odotukset korkealla harrastusvuosia ajatellen. Ja Sirri kyllä täytti toiveet erinomaisesti. Syksyllä 2017 Sirrin täytettyä neljä vuotta oli sopiva ajankohta pennuille. Sirri synnytti kahdeksan pentua, jotka se hoiti erittäin hyvin. Maito riitti koko katraalle erinomaisesti, ja pennut olivatkin melkoisia möhkäleitä. Molemmat tyttöpennut muuttivat perhepiiriin sijoituskoiriksi. Clint-poika taasen jäi kotilaumamme täydennykseksi.

Nyt Sirri on jo eläkkeellä virallisista harrastuksista. Metsäretket yhä maittavat, ja tokihan Sirri on mukana aistimassa tunnelmaa nuorempien osallistuessa kokeisiin tai näyttelyihin.