Clint on Sirrin urospentu eli samaa katrasta tyttöjen Käpyn ja Nasun kanssa. Pentujen syntyessä oma laumani oli täynnä, joten kaikkien pentujen oli tarkoitus lähteä maailmalle, tyttöjen sukulaisperheisiin sijoituskoiriksi ja poikien uusiin koteihin. Clintillä oli kuitenkin pienenä omituiset jalat, löysät ranteet, joiden vuoksi en halunnut sitä myydä ennen kuin saatoin olla varma, että jaloista tulee normaalit. Kasvun myötä jalat vahvistuivat ja muuttuivat vähitellen paremmiksi, mutta enhän minä tietenkään enää raaskinut pennusta luopua. Niinpä meidän laumaamme jäi jo toinen uros.

Clintin kutsumanimi juontaa juurensa lempinimistä, jotka pennulla oli ennen luovutusikää. Syntymän jälkeen kutsuin pentua värikkääksi pojaksi, koska samanvärisiä uroksia oli kuusi ja kaikille piti keksiä jokin tuntomerkkejä sopivasti kuvaava nimi. Kun pennut alkoivat kunnolla kävelemään, värikäs poika sai jalkojensa vuoksi uusia nimiä. Välillä kutsuin sitä länkkäkintuksi, välillä länkyksi tai länkkäriksi. Olipa se muistaakseni länkkydäärikin jossain vaiheessa. No, muiden pentujen muutettua pois tuli eteen kunnollisen nimen keksiminen. Mietin eri lintuja ja kaikenlaisia vaihtoehtoja, mutta mikään ei oikein tuntunut sopivalta. Länkkäristä tulikin sitten mieleeni Clint Eastwood, joten siinäpä pennulle nimi.

Vaikka jalat hieman vaivasivatkin, Clint oli hauska ja iloinen pentu. Kuukausien kuluessa Clintistä kehittyi kookas ja vahva nuorimies. Jalat tulivat kuntoon, ja niillä pääsee nykyään kovaa. Clint rakastaakin juoksemista ja leikkimistä kavereiden kanssa. Kotioloissa Clint on varsin tyyni ja tasapainoinen, se ei juurikaan hötkyile asioista, jos siihen ei ole syytä. Hiljainenkin Clint on, se ei piippaile eikä turhia hauku. Mutta sitten kun se haukkuu, ääni on möreä ja vaikuttava; äänen perusteella sitä voisi luulla isommaksikin koiraksi.

Uiminen sekä ojissa ja suossa rypeminen on Clintille intohimo, joten se on saanut lempinimen ”raparipa”. Sulan veden aikaan se on jokaisen ulkoilun jälkeen märkä ja kuran peitossa. Riista kiinnostaa paljon. Jänikset ovat ykkösjuttu, mutta hyvänä kakkosena tulevat kauriit sekä linnut (mm. fasaanit, metsäkanalinnut, sorsat). Myyrien etsiminen kaivamalla on ihan parasta.

Clint harrastaa muiden koirieni tavoin paljon maastoilua ja retkeilyä. Virallisista harrastuksista tärkeimpänä tavoitteena oli taipumuskoe, jonka Clint suoritti hyväksytysti puolitoistavuotiaana ensimmäisellä yrityksellä. Näyttelyuran Clint on aloittanut ja tulee sitä jatkamaan jossain määrin tulevaisuudessakin. Ja koska Clint asustelee meillä, se on päässyt harrastamaan metsästyskoirien jäljestämiskokeita eli MEJÄä. Jäljestämisvalion arvo on saavutettu aikaa sitten, ja nykyään Clint on jo kokenut ja varma jäljestäjä. Poika näyttää tulleen sukuunsa, sillä nenän käyttö on luontevaa ja mieluisaa. Clint on koiristani ensimmäinen, joka on päässyt osallistumaan VAHI-kokeeseen eli vahingoittuneen hirvieläimen jäljestämiskokeeseen, hyvin tuloksin. Luonnetestissä käytiin Clintin ollessa hieman alle 5-vuotias. Testistä saadut pisteet osuvat hyvin lähelle ihannecockerin tavoitepisteitä.

Clint on maastossa vahva liikkuja ja nauttii pitkistä ulkoiluista. Vaellusreissuilla Clint on toistaiseksi ollut mukana kolmeen kertaan. Lemmenjoen, Kaldoaivin ja Käsivarren tunturit, jokiuomat ja suot ovat tulleet tutuiksi. Reppuja kannetaan iloisesti säästä riippumatta ja teltassa majoitutaan kuin kotona konsanaan.